Luurankokello

Luurankokello, eli skeletonkello on mekaaninen kello, jonka koneisto on osittain tai kokonaan näkyvillä rungon sisällä. Tämä tyyli on mekaanisissa kelloissa melko yleinen varsinkin rungon selkäpuolella. On tosin olemassa myös paljon kelloja, joiden kellotaulun puolelta näkyy suoraan koneistoon.

Luurankokellon ideana on näyttää kellon koneisto ja kaikki siellä mekaanisesti liikkuvat osat. Täysluurankokellossa sekä kellon rungon etu-, että takapuoli ovat läpinäkyvät, jolloin monista rungon ja koneiston osista voidaan karsia pois kaikki ylimääräinen metalli. Jäljelle jääviin metalliosiin on luurankokelloissa usein tehty koristeellisia kaiverruksia.

Luurankokellot voidaan jakaa karkeasti seuraaviin ryhmiin:

Täysluurankokellot: etu- ja takaosa rungosta läpinäkyviä
Takaluurankokellot: takaosa läpinäkyvä
Etuluurankokellot: kellotaulu läpinäkyvä
Osittaiset luurankokellot: kellotaulu on osittain läpinäkyvä

Osittaisissa luurankokelloissa on kellotauluun tehty yksi tai useampi ”ikkuna”, josta näkyy esimerkiksi haluttu kellon koneiston osa tai ”ikkuna” on vain tyyliin ja muotoiluun sopiva koriste-elementti.

Myös paristoilla toimiva kvartsikello voi olla tyyliltään luurankokello, vaikka kellon rungon sisällä ei juuri liikkuvia osia olekaan. Kvartsikellojen koneistot ovat muutenkin hyvin pelkistetyn näköisiä, joten niissä ei ole juuri nähtävää. Tämän takia nämä luurankokellot voidaankin koristella läpinäkyviksi koneiston ympäriltä, mutta itse koneisto on piilotettu.

Luurankokello – kellotaulu

Kellonajan lukemisen helpottamiseksi kellotaulusta jätetään jäljelle karsituissakin malleissa kellotaulun ulkokehä, jossa numerot sijaitsevat. Muutenkin kellonajan lukeminen täysluurankokelloissa on vaikeampaa, sillä kellon koneiston osat eivät luo parasta mahdollista kontrastia kellon viisareiden kanssa, joten viisarit voivat ”maastoutua” koneiston osien joukkoon.

Korkeamman hintaluokan luurankokelloissa koneiston metalliosia on voitu tehdä myös kalliimmista jalometalleista luomaan yleellistä ilmettä. Kellon koneistossa voidaan käyttää myös pehmeämpiä metalleja, kuten kultaa, sillä se ei pääse naarmuuntumaan toisin kuin rungossa käytetty kulta.

Jalokiviä käytetään mekaanisissa kelloissa jo muutenkin, mutta luurankokelloissa voidaan koristella koneistoa myös kellon toimintaan vaikuttamattomilla jalokivillä.

Luurankokello – takaosa

Useissa kelloissa kellotaulun puolelta ei näy koneistoon lainkaan, mikä helpottaa ajan lukemista. Takaosaan voidaan kuitenkin laittaa lasi, jotta kellon koneisto saadaan näkyviin. On täysin kellon suunnittelijasta kiinni halutaanko kellon koneisto näkyviin, mutta usein näin kuitenkin on. Tämä tuo kelloon hieman lisää paksuutta, sillä lasi ja lasin kiinnitys runkoon vaatii enemmän tilaa kuin vain umpinainen takaosa.

Takaosa koneistosta on puoliksi aina vetopainon peitossa, sillä se sijaitsee koneiston takana.

Lasi helpottaa myös vianetsintää kellosta, sillä kelloseppä pystyy näkemään koneiston ilman kellon avaamista.