Analoginen kello

Analoginen kello on kello, jossa kellonaika näytetään viisarien avulla. Viisareina, eli osoittimina, voi olla tunti-, minuutti- ja sekuntiviisarit. Kellon toimintaperiaatteita on monia, mutta jos aika näytetään viisareiden avulla, kutsutaan kelloa aina analogiseksi. Analoginen kello -nimitys ei siis viittaa millään tavalla kellon koneistoon, vaan pelkästään ajan näyttämistapaan. On tosin helppo havaita millainen koneisto kellossa on, jos aika näytetään analogisesti fyysisillä viisareilla, sillä viisareiden liike paljastaa paljon (kts. kvartsikello ja mekaaninen kello)

Analoginen kello – lyhyt historia

Analogisen kellon ajannäyttämisen idea on samantyylinen kuin muinaisissa auringon avulla toimineissa ajanmittausvälineissä, joissa maahan pystytetyn kepin tai obeliskin avulla syntyneestä varjosta nähtiin kuinka pitkällä päivä on. Päivät osattiin jakaa jo muinoin kahdeksi 12-tuntiseksi ajanjaksoksi, joten myöhemmin kehitetty aurinkokello toimi myös samalla periaatteella, jossa kellon uloke muodosti 12 tuntiin jaetulla kehällä varjon näyttämään kyseistä aikaa. Nämä varjot on etäisesti verrattavissa analogisen kellon tuntiviisariin.

Analoginen kello – viisarit

Analogista kelloa luetaan viisareiden mukaan, jotka pyörivät 12 tuntia näyttävällä kehällä. Kehä on jaettu 60 osaan, joista jokainen osa ilmaisee yhtä minuuttia. Tuntiviisari pyörii kehällä hitaimmin ja liikkuu tunnin aikana vain 1/12 matkan kehällä. Minuuttiviisari pyörii yhden täyden ympyrän ja sekuntiviisari 60 kertaa yhden tunnin aikana.

Perinteinen analoginen kello käyttää kaikkia kolmea viisaria, joista tuntiviisari on yleensä paksumpi ja lyhyempi kuin minuuttiviisari. Sekuntiviisari on perinteisesti pisin ja ohuin, sillä se normaalisti yltää kehän reunalle merkattuihin minuuttimerkkeihin asti.

Analogisen kellon viisareiden on oltava kevyitä, koska kellojen koneistot on tarkoitettu ajan näyttämiseen. Painavat viisarit voivat rasittaa koneistoa ja vaikuttaa täten kellon ajannäyttämiskykyyn.

Analoginen kello – kellotaulu

Analoginen kello on suunnittelijoille otollinen tuote näyttää taitonsa. Sen takia kellotauluja on lähes yhtä monta erilaista kuin on kellomallejakin. Kellotauluun ei aina merkata numeroita lainkaan, sillä rannekellojen perustyyli on aina samanlainen,: kellon hihnat ovat kiinnitetty kellon runkoon kellotaulun ylä- ja alaosissa. Näin ollen kelloa pystyy lukemaan, vaikka numerot puuttuisivatkin. Näissä minimalistisissa kellotyyleissä haetaan kellotaululle mahdollisimman pelkistettyä ulkoasua. Numeroiden merkintätapoja on monia, ja useimmiten ainakin numerot 12, 9, 6 ja 3 ovat näkyvillä. Lisäksi numeroita voidaan ilmaista esimerkiksi roomalaisilla numeroilla.

Kellotaulun ulkoasu on yksi isoimpia tekijöitä vaikuttamaan ostopäätökseen, joten siihen on kellon suunnittelussa keskityttävä erityisellä tarkkuudella Vaikka kello olisi muuten erittäin tyylikäs ja kaunis, niin huonosti siihen sopiva kellotaulu voi tehdä kokonaisuudesta epämiellyttävän näköisen ja vähentää näin kellon haluttavuutta.

Myös digitaalinen kello voi osoittaa ajan analogisesti. Esimerkiksi monissa älypuhelimissa ja älykelloissa on mahdollista asettaa kello näkymään analogisessa muodossa.